Kolikon monta puolta – satavuotisen Suomen juhlarahakohu

Suomen 100-vuotisjuhlakolikoista syntyi valtakunnallinen, koko yhteiskunnan läpäisevä kohu. Itsenäisyytemme juhlavuoden kunniaksi painetut juhlakolikot julkistettiin 25.4.2017. Niiden teemana oli juhlavuoden mukaisesti ”yhdessä”. Kilpailun voittaja, suunnittelija Ilkka Suppanen oli tuottanut aina kolikoiden eri puolelle ”haasteen” ja ”saavutuksen”, idealla ”kolikon kaksi puolta”. Tulossa oli viisi erilaista juhlakolikkoa vuoteen 2019 mennessä.

Ensimmäisessä julkistetussa kolikossa ollut vuoden 1918 sisällissotaan viittaava, hyvin tunnettu ja ikoninen kuva teloituskomppaniasta herätti vahvan valtakunnallisen reaktion. Kolikon toisella puolelta löytyi vuonna 1938 valmistuneen olympiastadionin kuva. Somessa levisi tunneissa kysymys, onko punaisten teloitus sopiva juhlarahan aihe.

Kolikko kuvineen ei tullut yllätyksenä. Kolikoiden suunnitelman oli hyväksynyt arvovaltainen asiantuntijajoukko, mukana myös alan ammattilaisia, ja lausuntokierroskin oli pidetty. Suunnittelijan mukaan tarkoitus oli kuvata kahdenkymmenen vuoden syklein maamme tärkeitä tapahtumia. Valtionvarainministeri Petteri Orpo oli muiden mukana nähnyt ja hyväksynyt allekirjoituksellaan suunnitelmat ja kolikoiden kuvat.
Poikkeuksellisen kiivas kohu laantui Orpon ilmoitukseen, että kolikot vedetään takaisin. Kaksi viikkoa myöhemmin kohu oli täysin ohi, eikä siihen nyt tunnuta juurikaan enää viitattavan.

Kohu nousi poikkeuksellisen nopeasti ja kävi läpi kaaren ilmitulosta mediassa poliittisiin seurauksiin käytännössä alle vuorokaudessa. Se oli jo uutisoinnissaan sangen poikkeuksellinen, sillä media otti heti suorasukaisesti kantaa, kuten IS 25.4. klo 13.11:

Suomen rahapaja avasi 100-vuotiaan Suomen kunniaksi kehitetyn Itsenäisyyden vuosikymmenet -juhlarahasarjan kolikolla, jossa on harvinaisen brutaali kuva maamme menneisyydestä.

Myös mediaesiintymisiin tultiin nopeasti: valtionvarainministeri Petteri Orpo (kok) tuomitsi tapahtuneen lähes välittömästi uutisoinnin jälkeen:

Törmäsin hämmästyksekseni siihen, että Rahapaja on lyönyt Suomi-juhlarahaa, jossa on mielestäni täysin mauton kuva. Mä en ymmärrä, miten se sopii Suomi 100 -juhlavuoden henkeen – ei siis mitenkään. Itse asiassa toivon, että raha vedetään pois, Orpo sanoi hetki sitten eduskunnassa. (YLE 25.4. klo 14.22).

Orpo toi esiin eri kommenteissaan, kuinka hänen mielestään kuva ei sovi mitenkään Suomi 100 vuotta -henkeen, jonka teema on ”yhdessä”.

Kohu yhdisti Suomen vuorokaudessa. Kuva kosketti selvästi jotain syvää kansallista traumaa, sillä nekin, joiden mielestä teloitus oli sopiva tuoda kuvana esiin, kritisoivat tapaa, jolla se tehtiin. Esteettinen kritiikki kohdistui ensinnäkin tapaan, jolla suunnittelija oli ottanut taustaa tarkistamatta kuvan, joka historiallisen arkiston mukaan ei välttämättä ole autenttinen. Juhlakolikossa autenttisuus ja onnistunut symbolinen esittäminen nähtiin tärkeäksi, ja esitettiin, että se puuttui. Toiseksi, suunnittelijaa syytettiin myös materiaalin työstämisen laiskuudesta. Taiteellisen tuotannon heppoisuuden osoittamiseksi netissä jaettiin erilaisia kolikkomeemejä, joita tuotettiin nopeasti kymmeniä internetin tarjoamien välineiden avulla. Kolikoiden suunnittelijaan suunnatut photoshoppailu-syytökset toistuivat.

Eettinen kritiikki liittyi vahvasti esteettiseen ilmaisuun, erityisesti kolikon puolustajilla. Taiteen ilmaisuvapauden puolesta tuli myös kommentteja, ja kolikon kieltäminen nähtiin sensuuriksi. Kohun ensimmäisen päivän aikana reagoitiin kolikon muotoiluun ja viestiin, myöhemmin alkoi pohdinta sensuurin seurauksista. Kolikkohan olisi ollut ainutlaatuinen paikka nostaa esiin valtiollisessa kontekstissa vaiettu kansallinen tragedia poliittisine taustoineen. Tähän viittasi myös kolikon muotoilija Suppanen:

En ole tavannut herra Orpoa, mutta ajattelen, että tämä olisi sulka hänen hattuunsa. Että hänen ministerikaudellaan julkaistaan kolikkosarja, jossa ei pelkästään juhlita itsenäisyyttä, vaan uskalletaan käsitellä myös vaikeita asioita. (YLE 25.4.2017, 17.59).

Samassa haastattelussa Suppanen kuitenkin toi suhtautumisensa kuvien aiheisiin, johon suuntautui merkittävä kritiikki. Hänen kommentistaan saattoi tehdä tulkinnan, jonka mukaan hän ei ollut selvillä kuvan todellisista taustoista:

Kolikon kannalta olennaista on kuvata sotaa. En ollut tietoinen siitä, kumpi kuvassa ampuu. Nyt olen kuullut, että he olivat valkoisia.

Taiteellisen ilmaisun nähtiin perustuvan kykyyn tarkastella historiaa ja aikalaistapahtumia kriittisesti ja avaten asioita symbolisesti laajemmassa katsannossa.

Poliittinen kritiikki toi esille sen, että sisällissota on suurelle osalle suomalaisia paitsi kipeä, myös tuntematon. Tieto siitä, että maassamme kuoli sisällissodassa ja sen jälkeisissä puhdistuksissa ja vankileireillä 38 000 ihmistä, joista 75% oli punaisia, ja että teloitettujen joukossa naisia ja lapsia oli monelle uusi. Samoin tapahtumain tausta, tai sisällissotaa seurannut poliittinen historia oli keskustelijoille usein tuntematon. Myös ajatus siitä, että juuri Helsingin olympialaiset olisivat olleet kansakuntaa yhdistävä ”kolikon toinen puoli” herätti kritiikkiä.

Ikään kuin teloituskuvaan liittyneen kohun varjoon jäivät kommentit pakolaisuuteen liittyneestä juhlarahasta. Määrällisesti huomattavasti pienempi, mutta teloituskolikon kommentoinnin teemoihin yhtyvä kritiikki nousi Välimerellä hukkunutta pakolaislasta kuvaavasta kolikosta, jossa oli teksti ”Globaali oikeudenmukaisuus”. Kolikon suunnittelija ei ilmeisesti ollut tietoinen toisessa kolikossa kuvatun lapsen nostajan roolista, sillä siteerauksessaan todetaan:

Siinä kolikossa olennaista on auttaja, ei hukkunut pikkupoika.

Tämä nousi kommenteissa yhdeksi esimerkiksi suunnittelijan ”laiskuudesta”. Some-kritiikki kohdistui tämän kolikon kohdalla erityisesti sen tapaan kommentoida Suomen pakolaispolitiikkaa. Kommenteissa nostettiin esiin kysymyksinä Suomen turvapaikkapolitiikan linjaukset suhteessa kolikon sloganiin viitaten muun muassa europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon EU-aloitteeseen, jossa tämä vaati Välimeren ylittäviä pakolaisia auttavien meripelastustoiminnan sanktioimista. Viittauksia tuli myös keskustelun alla oleviin pakkopalauttamisiin, kiistelyyn turvapaikkaprosesseista ja Suomen muita maita selkeästi kireämpään turvapaikanmyöntöpolitikkaan.

Valtiovarainministeri Orpon käytännössä välittömästi tekemä päätös vetää kolikkosarja takaisin ei herättänyt uutta kohua. Tämä on todella poikkeuksellista, sillä taiteellisen ilmaisun sensurointi on yleensä herättänyt Suomessa mittavan, ja pitkäaikaisen keskustelun. Näin on käynyt vähintäänkin Hannu Salaman Juhannustanssi-romaanin jumalanpilkkaoikeudenkäynnistä lähtien. Mistä tämä sensuuriin kohdistunut hiljaisuus kertoo? Sitä on tässä vaikea tulkita. Se näyttää olevan selvää, että meillä on yhteinen, muistomerkkitraditioon kiinteästi liittyvä, kanoninen käsitys siitä, mitä, ja millä tavalla asioita voidaan juhlakolikoissa ilmaista. Suomi 100 -juhlakolikoissa ei ilmeisesti nähdä punaisten teloitusta eikä hukkunutta pakolaislasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *