YK, polttopullot, saamelaiset ja Manchester – kohu jota ei koskaan tullut  

Uuden Suomen toimittaja Minna Karkkola uutisoi 15.5.2017 YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean raporttia, jossa käsiteltiin Suomen rotusyrjintään kohdistuvista toimenpiteistään antamaa määräaikaisraporttia. YK:n komitean teksti on siinä määrin kovaa kritiikkiä, että siitä olisi luullut nousevan merkittävän kohun.

Todella merkittävän. Tai ainakin jokseenkin julkista keskustelua.

Nyt näyttää siltä, että alun perin 12.5.2017 ilmestynyt YK:n raportti ei kahdessa viikossa ole herättänyt juuri mitään reaktiota Karkkolan juttua lukuunottamatta. Ei vaikka raportti nostaa esiin viranomaisten toimimattomuuden suhteessa rasismin nousuun, polttopulloiskuihin ja esimerkiksi parlamentin jäsenten julkisen rasismin ruotuun saamiseen.

Saamelaislainsäädännön edistämisen kohdalla komitea kehottaa ottamaan huomioon Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen alkuperäis- ja heimokansoista, ja kommentoi monin tavoin romaaniväestön tilannetta. Lisäksi komitea suosittaa lisäksi esimerkiksi varmistamaan, että turvapaikanhakijoita ei oteta säilöön rangaistusluonteisissa oloissa.

Samalla kun lukija miettii, tarkoittaako komitean suositus säilöönotossa esimerkiksi sitä, että lasten oikeuksien kansanvälisten sopimusten vastainen alaikäisten sijoitus ”rangaistusluonteisiin tiloihin” on YK:n mielestä moitittavaa, hän myös ehkä pohtii, miksei uutinen näytä saaneen ilmaa siipien alle. Samalla hän pohtii, onko kyseessä tavanomainen kritiikki Suomen toimintaa kohtaan, vai poikkeuksellisen terävä.

Kummassakin tapauksessa hiljaisuus on yllättävä. Julkisen tahon kommentoinnin puuttumisen positiivisena syynä voi olla se, että suomalaisilla viranomaisilla on erinomainen keskusteluyhteys komitean kanssa, ja että erinäisiä ihmisoikeuksia edistäviä toimenpiteitä on kuitenkin saatu aikaan. Myönteisinä kehityksen merkkeinä pidettiin nimittäin lukuisia maamme hankkeita ja ohjelmia, mm. vammaisten henkilöiden ja saamen kielen aseman suhteen, sekä mm. kotouttamisohjelmaa.

Silti ikävämpikin kysymys nousee. Kun Suomi suorastaan kiehuu turvapaikanhakijoiden kohteluun liittyvien kysymysten ja ratkaisujen tuottamien tunnetilojen vuoksi, on yllättävää, että raportin ottama sangen selkeä kanta rasismin nousuun ja maan turvapaikkapolitiikkaan, erityisesti palautuksiin, on jäänyt vailla laajempaa huomiota. Osasyy voi olla se, että raportti on englanninkielinen. Toisaalta niin ovat olleet ne muutkin Suomea koskevat kommentit vaikkapa äitiyspakkauksesta tai PISA-tulosten ihailusta ulkomailla. Niistä on kyllä saatu mediaan isot otsikot.

Esimerkiksi hyvin merkittävältä esitykseltä tuntuu lause, jossa komitea suosittelee viranomaisia vastaanottamaan neuvoja vapailta kansalaisjärjestöiltä ja lisäämään dialogia ihmisoikeuksien suojelussa erityisesti niiden järjestöjen ja yhteisöjen kanssa, jotka vastustavat rasismia. Tämä tuntuu painokkaalta siksi, että maassamme on juuri nyt erityisen jännitteinen suhde esimerkiksi turvapaikanhakijoita tukevien kansalaisjärjestöjen ja turvapaikkapolitiikkaa hoitavien viranomaistahojen välillä. Lisäksi hallituksen johdon käsitys esimerkiksi saamelaisten toiminnasta on jossain määrin hämärä. Pääministeri Juha Sipilä keksi nimittäin liittää Manchesterin pommi-iskun saamelaiskysymykseen kommentoidessaan asiaa Ylen A-studiossa 23. toukokuuta.

Niin tai näin, on monta syytä odottaa seuraavan raportin ilmestymistä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *